Uuden vuoden vaihteet

Ohjaan ensimmäistä kertaa Kajaanin Teatteriin teatterin omaa tuotantoa. (Keväällä 2011 Sissilinnassa ensi-iltansa saanut Tanssii Houstonin kanssahan oli neljän kajaanilaisen toimijan yhteistuotanto.) Katoava maa on myös ensimmäinen avioliittodraama, psykologinen trilleri ja alzheimerkertomus, johon tartun. Olen ohjannut Kajaaniin viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 25 esitystä, joista valtaosaa voi luonnehtia ryhmä- ja prosessilähtöiseksi, teemoiltaan ja katsojasuhteeltaan yhteiskunnallisiksi ja/tai poliittisiksi esityksiksi. Pirtaan mahtuu (onneksi) monia hyppyjä tuntemattomaan, lastenteatterista ulkoilmaesityksiin, erityisryhmien kanssa työskentelystä suorasukaisen henkilökohtaisiin prosesseihin.  Yhtä kaikki, olen tavannut asettaa kullekin prosessille tavoitteita, jotka liittyvät uuden omaksumiseen, oppimiseen, oman maailmankuvani avartamiseen. Tämä askel on Katoavassa maassa kouriin- ja monoihintuntuva.

Vuosi vaihtuu siis kutkuttavissa merkeissä. On paineita, jännitystä, odotusta. Toivon prosessista kiihkeää, intensiivistä, nautinnollista, kurinalaista ja kuritonta: ravitsevasti yhteistä matkaa. Toivon työskentelyltä lujuutta, määrätietoisuutta ja rauhallisuutta. Lupaa ja uskallusta kokeilla, leikkiä, tehdä äkkikäännöksiä, muuttaa mieltään, liikkua ja liikuttua yhdessä toisten kanssa. 

Luottavainen olo. Katoava maa on hyvä ja haastava valinta Kajaanin Teatterin ohjelmistoon, porukka mainio ja enteet mitä pitääkin. Tästä liikkeelle.

 Eino