Aika liikkuu

Harjoitusviikko onnellisesti takana. Illalla mennään vielä katsomaan Haneken Oscar-palkittu elokuva "Rakkaus" isolla köörillä.

Tänään lempeä aamupäiväsessio kohtauksen 13, Aika liikkuu, äärellä. Se on sanaton kohtaus, jonka aikana auringonvalo siirtyy huoneessa aamusta iltaan ja jonka keskiössä ovat niin nuorten kuin vanhojenkin erillisyys, yksinäisyys, läheisyyden kaipuu, menettämisen pelko ja maailman paino. Järkäleteemoja. Rasila on kirjoittanut kohtauksen miellyttävän aukinaiseksi, tai ainakin otimme parenteesien ilmavuudesta vaarin ja lähdimme reippaasti improvisoimaan, soveltamaan, kokeilemaan. Tuli hajotettua sänky, kohdeltua esineitä kuin ihmisiä ja ihmisiä kuin esineitä, kätkettyä tunteita ja tavaroita, muututtua näkymättömäksi, salakuljetettua ties mitä ja treenattua lajeista jalointa: syliinhyppyjä. Maaliskuun muistipelimestaruus ratkaistiin myös, maestro Silvennoisen eduksi.

Aika avoimeksi paketti jäi, mutten ole huolissani: materiaalia syntyi ja koreografinen ilmiasu löytyy kyllä, kun tätä kotvan sulattelee. 

Henki kulkee ylipäätään, Katoavan maan äärellä ja näiden ihmisten kanssa. Tässä joku päivä tulin kotosalla uuvuksissa loikoillessani miettineeksi, että on tullut jännitettyä prosessia poikkeuksellisen paljon. Uusi talo, uudet ihmiset, uusi ympäristö, uusi teksti. Eri tulokulma kuin muilla. Ei rutiinia sen enempää huonossa kuin hyvässäkään mielessä. Ja joku tämmöinen, että pärjäänkö, ja miten löytää oikeat reitit kohtaamiseen, sanat ja sävelet ohjaamiseen. Peruspohdintoja!  Ja harjoittelemista, tässäkin suhteessa. Kaikilla meillä. Kohtaamisen, tunnistamisen, läsnäolon, jakamisen. Ja sitten samalla kiitollisuus ja hyvä mieli porukan alttiudesta ja valmiudesta hypätä minne vain.

Lempeää sulamista. Keväässä kohta ja tässä prosessissa jo nyt. 

Näillä mennään! Ensin elokuviin ja Berliini-breikin jälkeen kohti uutta tuntematonta.