Jos tämä on se vastoinkäymisten viikko, niin aika kevyttä hankausta on.
Hankausta kuitenkin. Patu oli viikon aloituksen muksuaan kotona hoitamassa ja huomisen myös. Minä olen potenut jonkinasteista influenssaa pääsiäisestä lähtien, mutta sinnitellyt treeneihin. Toissayö oli horkkaa ja tiheäunisin miesmuistiin - onneksi aamu oli treeneistä vapaa. Pikilläkin kone on yskinyt pääsiäisenjälkeisiä pöpöjä.
Siinä ohessa ja sivussa on tehty töitä ekan näytöksen lopun kanssa ja hyvällä sykkeellä. Viimeinen kohtaus elää ehkä eniten - siitä uupuu a) intensiteettiä, b) yllättäviä ratkaisuja ja/tai c) Annukka. Porukan tatsi ja työmoraali kuitenkin mainiolla tasolla. Se sieltä hiipii.
Sairastelut muuttavat aikatauluja ja hidastavat hommaa, mutta onneksi näitä viimeisiä harjoitusviikkoja(kaan) ei ole hirmu kireälle jengalle aikataulutettu. Ehtiä pitäisi, jos pahoja takapakkeja ei ilmaannu.
Eilen hyvä iltasessio ykkösen jälkipuoliskon eli kohtausten 8-15 parissa. Aika liikkuu -jaksolle löytyi vihdoin myös muoto - se soljuu vahvasti Helenan muistojen maisemissa ja tajunnantilan muutosten sisällä, muistojen ruumiillistumien kavalkadina. Huomenna syvennytään viikon päätteeksi vanhan Helenan ja Aarnen kohtauksiin koko ekan näytöksen osalta.
Ensimmäinen kolmannes harjoituskaudesta takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti