10.

Hyvä, hersyvä perjantaipäiväveto takana, 195 katsojaa eli liki täysi tupa. Pientä horjuntaa lähinnä Katilla ja tekstin tasolla (Liu´utin kättä pitkin selkääsi --> Vedin kättäsi... pitkin selkääsi... jne.), mutta eneginen ja tarkka veto kuitenkin. Katsoin kakkosrivistä, kun tähän asti aina takaa. On se erilainen esitys siihen lähelle! Ja erilainen matka katsojalle. Intensiivisempi, mutta myös päälletuleva. Voi olla, että Katoava maa olisi vielä hurjempi kokemus jossain satapaikkaisessa salissa, sinne ihan takariviin monet tasot häviävät ja toisaalta eturivissä on turhankin sylissä.

Jotenkin juhlalta tuntui! Katsella noita neljää näyttelijää, tuumailla heidän erilaisia persooniaan, ihailla sitä sisäistynyttä työtä, jota jokainen tekee. Levollista ja ihanaa. Löytää esityksestä, kuten liki joka kerta, pientä viilattavaa, mutta riemuita alati isosta kuvasta, antautumisesta, keskinäisestä energiasta, esityksen elävyydestä. Eritoten Katin ja Jannen - Helenan ja Aarnen - suhde on tekemisen kautta rentoutunut, hersyyntynyt, muuttunut lämpimämmäksi ja hellemmäksi, kevyemmäksi. Aika pitkään ennen ensi-iltaa tuota alkua hierottiin otsat hiessä, mutta nyt se on elävästi paikoillaan. Ilo siitä.

Tämänpäiväinen 11. esitys jää minulta väliin. Samanmoinen satsi katsojia tulossa. Hyvin vetää tämäkin!