15.

Ja niin alkoi joulu ja juhla! Loma.

Eilen Katoavan maan viimeinen esitys tälle vuodelle. Hölmösti sijoitettu aivan joulun alle, päiväesitykseksi - veikkaan että lähikaupassa kävi tuhatkertainen määrä ihmisiä sillä aikaa, kun esitys pyöri. 38 katsojaa, jonka voi laittaa ajankohdan piikkiin. Rento veto, pientä rytmistä hakemista ekalla näytöksellä siellä täällä. Vahva kakkonen, kuten tavaksi on käynyt. Jotenkin tuntuu, että se ensimmäinen on pyöristynyt, aavistuksen vähemmän kulmikkaaksi. Tätä voisi katsoa ja miettiä tarkemmin, kun tammikuun lopussa lämmitetään juttu kevään esityskaudelleen. Seuraava esitys siis vasta 30.1.2014.

Mutta. Malja Katoavalle maalle! Ja sen tekijöille. Kirkas, kuulas ja kupliva sellainen. Hieno syksy takana, jota ei nyt kykene vetämään yhtään yhteen, mutta mitäs siitä. On joulu, ja juhla!

Minä lähden Lappiin.

Keskimmäinen torstai

14. takana, kelpo veto noin 110 katsojalle. Pikin - joka näki esityksen ekaa kertaa ensi-illan jälkeen - mukaan tekniseltä mutta varmalta tuntunut ykkönen ja sulattanut kakkonen. Aitan Eeva kiitteli esitystä myös kirkkaaksi, satuttavaksi ja huikaisevaksi. Itekin diggailin, hymiö. Pitkästä aikaa tämän äärellä ja sama vanha juhlan tuntu tässä. Hoitavaa, hoitavaa, hoitavaa on olla Katoavan maan äärellä! Uskoisin, että sitä se on myös - ajoittaisesta työhönpuutumisesta huolimatta - näyttelijöillekin. (Voi kun ne vielä kovin avoimen kuuloiset keikat järjestyisivät...)

Meillä piti olla myös dokumenttiohjaaja Markku Heikkisen alustama yleisökeskustelu, mutta kukaan (!!) yleisöstä ei jäänyt keskustelemaan. No, torstai-ilta eli arki, myöhä ja mahdollisimman paska keli, vettä, liukkautta ja kurasohjoa, synkimpään vuodenaikaan. Tästä voi vetää vain johtopäätökset, että jatkossa näitä kannattaa järjestää pelkästään päiväesitysten yhteydessä ja/tai ennen esitystä. Helmikuulle voisikin viritellä paneelikeskustelua jonkun vedon alle: Markkukin innostui mahdollisuudesta. Siis tähtäimiä siirtäen...

Ensi viikon torstaina 19.12. vuoden viimeinen Katoava maa. Päivänäytös klo 14. Ja sitten joulu ja juhla.

 

13.

Erinäisten sattumusten vuoksi kävi sitten niin, että eilinenkin esitys jäi välistä. Moikkaamassa kävin, ja siellähän nuo veli- ja siskokullat hyväntuulisina jutun äärellä, ei ihmeitä. Hyppäyksiä alussa ja uusia virityksiä lopummalla ynnä yleisö hyvin messissä, totesi Kati vedon jälkeen. Reippaat 100 katsojaa, olisiko mahdollisuus pitkään viikonloppuun ja/tai reissuihin muualle verottanut vähän väkimäärää. Riipii, tietenkin, tämä poissaoleminen, mutta en nyt enää marise siitä enempää tänne.

Katoavan maan esityskausi on puolimatkan krouvissa, jos sitä mitataan esitysten määrällä. Tälle syksylle on jäljellä kaksi, ensi keväälle 11-12 esitystä. Oma lukunsa on sitten, jos keikkaillaan jossain, mutta se nyt on osastoa herrojen haltuun. Katsotaan.

Hersyvää itsenäisyyden juhlaa itse kullekin kulkijalle!

Markun näyttely

on purettu. Sikäli kun ymmärsin, aika moni taulu päätyi uudelle omistajalle, uusiin koteihin. Syntyykö jäljellejääneistä vielä jatkonäyttelyä? Jää nähtäväksi... Meille kotiin päätyi lahjoituksena teos nimeltä Tyttöjen saari. (Noita Markun teoksia alkaa tässäkin huushollissa olla jo pieni pino. Ihanaa.)

Tänään syksyn kolmanneksi viimeisin veto Katoavasta maasta klo 19. Lämpimästi tervetuloa!