Näin se käy, vähiin. Tänään tuplavetopäivä, aamulla joku 190 ja illalla about 56 katsojaa. Molemmat jäi väliin, lapset, lapset, mitä nyt aamuseltaan käytiin teatterilla sanomassa hei. Lauantaina viimeinen Katoava maa, jos ei teatterilla innostuta tätä sitten syksyllä lämmittämään tai kutsua festivaaleille tule. Jos jostain olen harmissani, niin siitä ettei tämä mahtava teksti ole vielä saanut päivänvaloa muualla kuin Kajaanissa. Sen kuvittelisi istuvan aika monenkin suomalaisen maakuntateatterin tai vapaan ryhmänkin "profiiliin". Kajaanin kokemukset ovat myös oiva esimerkki siitä, että juttu vetää ja teatterin nykykatsojakunnan perusvoimat, ikäihmiset, ovat mielissään, otettuja ja kosketettuja.
Ei soisi vielä loppuvan, ei.
Notta herran haltuun näyttäisi jäävän. Lauantaina viimeinen ja juhlat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti