Niin kuopattiin Katoava maa, kevyin mullin. Viimeinen esitys oli täpötäysi, tunnetta piisasi lämpistä maaliin. Jotain pientä puristamisenkin makua alussa, mutta ei nyt viitsi purnata. Illalla istahdettiin ravintola Suloon alas liki koko ydinmiehityksen voimin, vain Harri (koti) ja Juha (Lappi) puuttuivat. Syötiin, piettiin pieniä puheita (Kati piti hyvän, minä en), tehtiin luopumisesta vaikeaa, tunnelmoitiin, käytiin prosessia kevyin rantein läpi, veresteltiin teatterihistorioidemme tosi vanhoja ja vähän tuoreempia. Kiitollinen olo. Ja vähän toki väsynyt :)
Ja heti olisin valmis uuteen matkaan, näiden kanssa. Heti.
Tämän blogin loppulauseet ovat kirjoittamatta, lähellä ne kuitenkin tuntuvat olevan jo. Huhtikuun aikana pitäisi ratketa, nähdäänkö tätä esitystä vielä Kajaanissa tai muualla Suomessa. Eilinen tuntui sekä välikaronkalta että jonkin päätepisteeltä. Siihen väliin jäämme kysymysmerkkinä seisomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti