Vielä Kinnuselta

Jo pienestä pitäen omaksumme jonkinlaisen kosketustyylin osana yhteisömme tunnerepertuaaria. Kosketustavat ovat portti ihmissuhteiden perimmäisiin rakenteisiin, joiden varassa meistä on tullut persoonia. Kosketus on tunteen materiaa, vastavuoroisuuden energiaa, joka tekee meistä onnellisia tai onnettomia. Sukupolvien historia kerrostuu meihin, meillä on jaettu tunneperintö. Kerrostuma ei kuitenkaan ole yhtenevä, vaan jokaisella on ainutlaatuinen ihon historiansa. 

Siellä ne kulkevat mukana, hyvät ja huonot muistot, ruumiin muistissa, joka muistaa vilpoisan ruohikon ja koiran lipaisun, kättä pitelevän käden ja hiusten silityksen, pelkän ymmärtävän katseen, pienen pienen eleen, ymmärryksen aavistuksen. Ja kivun, jota ei kuultu, selän kääntämisen ja henkisen poissaolon. Siellä ne ovat alitajunnassa, unissa ja kehossa, ja sieltä ne tulevat korjaamaan tai rikkomaan, lohduttamaan tai ahdistamaan. ("Kaarina") 

Mikään ravinto ei pysty korvaamaan kosketuksen armoa ja työtä. Ravinnon ansiosta voi odottaa ja pitää voimia yllä, kunnes toinen palaa hyväilemään ja muovaamaan sisältä ja ulkoa lihaa, joka otetaan vastaan rakkauden eleessä. Toinen liha on minun elämäni kaikkein välttämättömin ja hienovaraisin vaalija. Käsillään toinen lähestyy minua ja puhuu minulle. Vaivihkaisemmin kuin elvyttävät ruokalajit toisen kädet saavat minut uudistumaan; toinen lähestyy minua kämmenillään minua läpäisemättä ja antaa niillä minulle takaisin ruumiini rajat kutsuen minua muistamaan kaikkein syvimmän sisäisyyden. (Luce Irigaray) 

Lainat teoksesta "Vahvat yksin, heikot sylityksin - otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista".

Katoavan maan kirjallisuuspiiri suosittelee

tutkija-antropologi Taina Kinnusen mahtavaa teosta "Vahvat yksin, heikot sylityksin - otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista". Teos käy läpi suomalaisen kosketuskulttuurin historiaa, pidättyväisyyden ja yksin pärjäämisen perinnettä, kosketuksen merkitystä kasvun ja onnellisuuden rakentajana jne. Ja tämä kaikki lukuisin omintakeisin tarinoin, oivalluksin ja esimerkein.

Yksin itkeminen vahvistaa keuhkoja.

Kyllä.

Linkkejäkin löytyy, tässä yksi sieppaus:

http://yle.fi/uutiset/pohjois-pohjanmaa_on_maailman_kosketuskammoisinta_seutua/6611350

Oikeastaan tätä nyt ei suositella, vaan kehotetaan lopettamaan se netissä roikkuminen siellä ja kävelemään lähimpään kirjakauppaan heti.

Mainiota opusta nautiskellessaan voi pohtia myös tarinamme sankareiden, Aarnen ja Helenan, kosketushistoriaa - ja sen puutetta.

Hauska tilasto tämän blogin lukijoista

Venäjän, USA:n, Saksan ja Britannian ymmärrän, mutta Uganda, Ukraina, Moldova, Turkki..? Kohde	Sivun katselut
Suomi	1782
Venäjä	152
Yhdysvallat	138
Saksa	132
Britannia	30
Moldova	11
Ukraina	11
Uganda	11
Alankomaat	10
Turkki	8

Teatterin avajaiset takana

Lauantai tuli, lauantai meni, aika mainio ja sopivan tiivis paketti saatiin kasaan teatterin syyskauden ohjelmistosta. Musikaalibuustaus edellä, muut perässä, mutta jotenkin näin sen tulee markkinoinnillisesti ollakin. Propsit Hannalle, Mikolle ja koko henkilökunnalle monipuolisesta ohjelmistosta, joka sisältää sekä uusia avauksia, yhteistyötä että ennen kaikkea riittävän erilaisia esityksiä. Oikeastaan ainut seikka, jota jää hiukan kaipaamaan, ovat paikalliset aiheet, mutta nekin noussevat esiin syksyn klubi-iltojen myötä.

Katoavasta maasta esitimme avajaisissa kohtaukset 6 ja 7 eli Ravun ja Huikaisun. Jo siellä nenäliinoja kaiveltiin... Porukoita oli myös hauskaa nähdä; kaikesta huokuu innokas odotus.

Maanantaiaamu on valjennut hienosti: luulen, että Annukan esittäjä on löytynyt. Olkoonkin vain pieni äänirooli, mutta kokonaisuuden kannalta tärkeä. Parin viikon sisään purkitetaan pakettiin.

Tälle viikolle lähinnä taltioinnin perkausta: pohjatöitä muutoksille.

Tätä yhä fiilistellen uuteen viikkoon http://www.youtube.com/watch?v=zjPg37Lxs9g. Kyllä kai meillä lopputekstibiisi voisi olla?

 ;)

Kati, Janne, sydän, hymiö ja LOL

http://yle.fi/uutiset/nyt_tai_ei_koskaan_-_teatteri_vastaa_yleison_toiveisiin_elviksella/6785886

Ja vielä tämä: showpainijan aivot

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1376281210994

Mies joka virtsasi kukkaruukkuun

http://yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=4628

Muistisairaudet vähenemässä?

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1373939959307

Sivu 11

http://kotikajaani.sitepaper.fi/sitepaper/view/-/id/459

Avajaismäellä

Työviikko käynnistynyt Katoavan maan suhteen traileri-palaverilla (sato vielä tulokseton) ja teatterin syyspressillä, josta nopealla tsekkauksella nettijuttua (printtilehdissä senkin edestä) pelkästään täällä: http://www.kansantahto.fi/2013/08/elvis-liekehtii-kajaanin-teatterissa/. Ainakin YLE:n Pohjois-Suomen uutisissa, Kainuun Sanomissa, Kainuun radiossa, Koti-Kajaanissa ja radio Kajauksessa myös avauksia teatterin syksyyn.

Hyvin vedetty pressi ja hyvältä tuntuva kattaus koko talon suhteen, myyntitykiksi kaavaillusta  Liekeissä!-musikaalista nuorille suunnattuun filosofiseen sometrilleriin Sofian maailma, jonka ensi-ilta muuten siirtyi päivälle ennen omaamme ja sitten tämä Katoava. Samalla viivalla kolme kovaa juttua. Pikkuisen ihmettelin, ettei kukaan tilaisuuden kuvaajista tajunnut napata samaan otokseen sekä musikaalin Oonaa ja Joelia että meidän pappa-Kinnusta ja mamma-Hännistä, vaikka oikein tyrkylle tällaista ylisukupolvista, komeaa tuplapääpariutta tarjottiin, mutta muuten kahvit, pullat ja turinat noudattelivat vakiintuneen mukiinmeneviä ratojaan.

Eilen myös otto 1 kevään viimeisen läpärin taltioinnista. Video todensi aika hyvin, kuinka hyvälle mallille juttu jäi ja samalla, millainen työsarka on syksyllä edessä. Tiivis, intensiivinen, työteliäs ja hauska, uskoisin. Tänään toinen otto ja aikataulullista perkausta. Lauantaina on sitten teatterin syyskauden avajaiset täydelle tuvalle. Ou jee.

Maiharit jalkaan ja työmaalle!

Kesä tuli ja meni, yhtä haipakkaasti kuin aina ennenkin. Pienet lapset ja yksikkö nimeltä perhe edellä, kuinkas muuten. Vähän talkoohommaa kesäteatteriosastolla, ajokortin hankinta ja muutamia hienoja esitys-/musakeikkoja. Majatalomme täyttyi mukavasti kesäkissoista ja tulipa tuota Suomenmaata itekin kierreltyä siinä määrin, että työt on taas mukava aloittaa.

Olen aina nauttinut tästä, odottanut tätä, vailla ahdistusta, hetkeä kun kaikki on kutkuttavasti edessä!

Katoava maa pyöri kesäloman mittaan mielessä tiuhaan, joskin vailla mainittavaa draamaa. Minulla oli ilo ja onni viivähtää muutamaan otteeseen meren äärellä Kalajoella, Kotkassa ja Tukholmassa, ja nämä kokemukset tuntuvat nyt tärkeiltä - konkretian tasolla erityisesti esityksemme äänisuunnitteluun liittyen.

Meren ääni, äänimaisema. Se ei pysy hetkeäkään muuttumattomana.

Tällä viikolla rästejä pois Generaattorin päässä, ensi viikon alusta tulevan harjoitusrupeaman suunnitteluun.

Rapsakkaa ja vauhdintäyteistä syksyn alkua, ystävät hyvät!

Kesäkuvat ( Ia Samoil)