Mieli tyhjenee, täyttyy, tyhjenee, täyttyy muusta. Mielenkiintoinen tämä vaihe, kun päästää irti ja huomaa jo muutamien päivien kuluttua olevansa muualla. Jos kohta tuntuu myös siltä, että palaudun yhä. Edellisen postin purku tuli ryöppynä, tarpeena saada jotain pisteitä tälle kevään taipaleelle, mutta jos rehellinen olen niin yhtä puolipistettä, sivulausetta ja pilkkua tämä oikeasti on. Päätökset ja suunnat.
Asiat ottavat aikaa.
Mieleenputkahtelevat lauseet ja tarkennukset ovat ohuita, sellaisia säikeitä kuten että tämä lause, tämä
"mieluummin poltat tuolin kuin puhut"
ei nouse esityksestä esiin, vielä. Että reaktio siihen pitää korjata. Tai että jos kirjailija sanoo, ettei Helenan ja Aarnen koti sijoitu merenrannalle vaan sisämaahan ja rintamamiestaloon, niin piitatako tästä alkuperäisestä näystä vai ei?
Pieniä detskuja siis. Ohjaan tämän jälkeen apurahakauteni päätyön Genelle (kiertämään), ja tätä pitäisi saada alulle. Haban kanssa sovittiin äänisessiot toukokuun loppupuolelle. Välissä vappukonserttia ja musikaalia.
Vähän ikävä työryhmää. Tänään pyörähdettiin teatterilla Selman kanssa vessassa ja jotenkin se siinä todentui. Mutta hyvä on olla vähän poiskin.
Ei mulla muuta.
lauantai 27. huhtikuuta 2013
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Erinomainen saksalaisdokkari aiheesta
Ja kaunis kuvaus sekä pojan suhteesta alzheimeria sairastavaan äitiinsä että pitkän avioliiton viimeisistä vuosista. Suosittelen! Katsomisaikaa Areenassa 29 päivää.
Ja tässä se linkki http://areena.yle.fi/tv/1871117
Ja tässä se linkki http://areena.yle.fi/tv/1871117
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Päällimmäisiä, tärkeimpiä
Katoavan maan kevätharjoituskausi on takana. Pöly laskeutuu yhä, pohdinnat jatkon suhteen ovat iloisesti vaiheessa.
Saimme molemmista viime viikon läpäreistä hyvää palautetta. Jos tiivistää, ne saa kahteen:
1) liikutus, jolta ei saa sanotuksi mitään
2) lause "tulee helvetin hieno juttu"
Ja sitten tuli parempaakin, siis sitä palautetta, joka kritisoi, puuttuu, rakentaa ja vie juttua eteenpäin. Koitan koota sitä ja omia ajatuksiani nyt tähän postiin, saatteeksi tulevalle.
Seuraavat huomiot ja työstöntarpeet vapaassa järjestyksessä:
1) HELENA ON ÄKKIPIKAINEN. Tämän mainion tiivistyksen nuoren ja vanhan Helenan luonteesta ja lyhyestä sytytyslangasta toi esiin Rasila itse. Äkkipikaisuuden puute näkyy erityisesti vielä kohtauksissa 1 ja 3, jotka toimiakseen tarvitsevat nykyistä reilusti napakkaampaa rytmiä ja otetta.
2) VANHENTAMINEN TOIMII, MUTTA ON KESKEN. Liittyy lähinnä Vanhaan Aarneen. Jannen fyysisessä ilmaisussa vanhuus on jo hienosti läsnä, mutta jotain rauhoittumista ja maadoittumista roolityö vielä kaipaa.
Peruukittomuus Helenan suhteen tuntui oikealta, naamamaskeja ja tukkakuoseja on syytä syksyllä miettiä vielä pidemmälle.
3) EPILOGIN KOHTALO JÄTETÄÄN TOISTAISEKSI AUKI. Se on helppo poisto / lisäys.
4) AARNEN MONOLOGI (kakkosen kohtaus 6) SÄILYTETÄÄN. Kuten Hernetkosken Markku asian oivaltavasti tiivisti: "se kohtaus on Aarnen muistojen laatikko". Se siis taustoittaa Aarnea muutenkin kuin vain Helenan kautta.
Se mikä kohtauksessa ei vielä toimi, liittyy puhtaasti siihen, ettei katsoja oikein tiedä mitä seurata. Tämä kaikki on harjoittelun piirissä.
5) NÄYTTELIJÄNTYÖ ON KESKENERÄISIMMILLÄÄNKIN HYVÄLLÄ, JA MONESSA KOHTAA JO ERINOMAISELLA TASOLLA. Nelikkomme sai hulppeasti kehuja kautta rantain. (Pari otetta: "Satu on ihan jumalaisen hyvä.", "Patu on niin elastinen ja todella taitava.", "Kati tekee ihan vereslihalla, olin tosi otettu", "Jannella on mahtava läsnäolo".) Jne.
Toivottavasti eivät tyydy tähän. Se mitä kaipaan itse eniten, on sävyjä, rytminvaihdoksia ja tietyllä tapaa myös tunteiden kirjon moninaisempaa paljastumista. Molempien Aarnejen suhteen soisin välittyvän kirkkaammin ne hetket, joissa tunteet pääsevät vuotamaan, näkymään. Koko taivalhan on paljolti näiden pidättämistä, mutta "vuotoja" soisi tulevan jo pitkin matkaa. (Tämä liittynee myös Helenoihin.) Esimerkiksi surun tuntemisen ja näyttämisen suhteen. Mitkä ovat ne mahdolliset hetket?
Lisäksi joissain kohtaa, kuten kohtauksessa "Simpukka" (5), pitää miettiä uusiksi yleisölle suuntaaminen (tämä tuli Rasilalta). Tässä se, että Helena suuntaa tuskaansa (ja muutakin) yleisölle, tuntuu vievän pohjaa jännitteeltä Aarnen ja Helenan välillä. So. asialta. Muitakin yksittäisiä on, ja epäilemättä tulee vielä mieleen. Esimerkiksi kohtauksen "Harharetki" (14) lähtökuva meren rannalla tuntuu tarpeettoman levolliselta.
6) VISUAALINEN TOTEUTUS / NÄYTTÄMÖKUVA TOIMII, JOSKIN AUKKOJA ON. Samoin puvustus. Lavastuksen suhteen ne aukot ovat kakkosnäytöksen takalavasteiden käyttö (harsot?), merenrantamaiseman (kivet) toteutus, kaappi sekä monet tarpeistoon liittyvät kysymykset (tyyppiä tulisiko toinen pöytälamppu vai ei).
7) LAPSEN MENETTÄMISEN KIPU EI TUNNU VIELÄ TARPEEKSI TODELTA / VOIMALLISELTA. Tämä palaute tuli paristakin suusta, ja allekirjoitan sen. Tämä liittyy sekä ohjaajantyöhön, koko sakin näyttelijäntyöhön että yksittäisiin kohtauksiin (ykkösen 14-15 ja kakkosen vitonen, muun muassa), sitä kouraisua on varaa rakentaa hurjemmaksi. En hae raskautta tai painostavuutta, vaan oikeaa suhdetta kepeyden ja pohjattoman epätoivon välille.
Lapsen poissaolo (ja kaikki sen aiheuttamat tunteet) ovat läsnä koko esityksen, jokaisessa Aarnen ja Helenan välisessä hetkessä, tavalla tai toisella. Tätä koitan itsekin vielä käsittää, sen ajatuksen nahkoihin uida.
8) ENSIMMÄISEN NÄYTÖKSEN LOPUN TOTEUTUS. Ydintuskasta väliajalle, siinä on jotain rajua. Kaipaako sitä lohdun / armon elementtiä jo tuonne vai vesittääkö se kakkosta?
Tähän kohtaan liittyy myös Soilen esiintuoma huoli siitä, että Sylvin valokuvan rooli tarinassa jää hiukan hämäräksi.
9) KEPEYDEN / LEIKKISYYDEN ja SYVÄKUROTUSTEN VUOROPUHELU. DRAIVI JA RAUHA. Koko esitystä saa jäntevöittää.
10) ÄÄNET HYVÄLLÄ POHJALLA, MUTTA LEVÄLLÄÄN. Perusambienssi toimii. Palaute poukkoilevaa: joidenkin mielestä maisema on välillä tarpeettoman synkkä, joku kaipasi tyylitellympää merta. Volanyanssejakin mietittävä jo. Tän ääressä jatketaan vielä Harrin kanssa toukokuussa.
Saimme molemmista viime viikon läpäreistä hyvää palautetta. Jos tiivistää, ne saa kahteen:
1) liikutus, jolta ei saa sanotuksi mitään
2) lause "tulee helvetin hieno juttu"
Ja sitten tuli parempaakin, siis sitä palautetta, joka kritisoi, puuttuu, rakentaa ja vie juttua eteenpäin. Koitan koota sitä ja omia ajatuksiani nyt tähän postiin, saatteeksi tulevalle.
Seuraavat huomiot ja työstöntarpeet vapaassa järjestyksessä:
1) HELENA ON ÄKKIPIKAINEN. Tämän mainion tiivistyksen nuoren ja vanhan Helenan luonteesta ja lyhyestä sytytyslangasta toi esiin Rasila itse. Äkkipikaisuuden puute näkyy erityisesti vielä kohtauksissa 1 ja 3, jotka toimiakseen tarvitsevat nykyistä reilusti napakkaampaa rytmiä ja otetta.
2) VANHENTAMINEN TOIMII, MUTTA ON KESKEN. Liittyy lähinnä Vanhaan Aarneen. Jannen fyysisessä ilmaisussa vanhuus on jo hienosti läsnä, mutta jotain rauhoittumista ja maadoittumista roolityö vielä kaipaa.
Peruukittomuus Helenan suhteen tuntui oikealta, naamamaskeja ja tukkakuoseja on syytä syksyllä miettiä vielä pidemmälle.
3) EPILOGIN KOHTALO JÄTETÄÄN TOISTAISEKSI AUKI. Se on helppo poisto / lisäys.
4) AARNEN MONOLOGI (kakkosen kohtaus 6) SÄILYTETÄÄN. Kuten Hernetkosken Markku asian oivaltavasti tiivisti: "se kohtaus on Aarnen muistojen laatikko". Se siis taustoittaa Aarnea muutenkin kuin vain Helenan kautta.
Se mikä kohtauksessa ei vielä toimi, liittyy puhtaasti siihen, ettei katsoja oikein tiedä mitä seurata. Tämä kaikki on harjoittelun piirissä.
5) NÄYTTELIJÄNTYÖ ON KESKENERÄISIMMILLÄÄNKIN HYVÄLLÄ, JA MONESSA KOHTAA JO ERINOMAISELLA TASOLLA. Nelikkomme sai hulppeasti kehuja kautta rantain. (Pari otetta: "Satu on ihan jumalaisen hyvä.", "Patu on niin elastinen ja todella taitava.", "Kati tekee ihan vereslihalla, olin tosi otettu", "Jannella on mahtava läsnäolo".) Jne.
Toivottavasti eivät tyydy tähän. Se mitä kaipaan itse eniten, on sävyjä, rytminvaihdoksia ja tietyllä tapaa myös tunteiden kirjon moninaisempaa paljastumista. Molempien Aarnejen suhteen soisin välittyvän kirkkaammin ne hetket, joissa tunteet pääsevät vuotamaan, näkymään. Koko taivalhan on paljolti näiden pidättämistä, mutta "vuotoja" soisi tulevan jo pitkin matkaa. (Tämä liittynee myös Helenoihin.) Esimerkiksi surun tuntemisen ja näyttämisen suhteen. Mitkä ovat ne mahdolliset hetket?
Lisäksi joissain kohtaa, kuten kohtauksessa "Simpukka" (5), pitää miettiä uusiksi yleisölle suuntaaminen (tämä tuli Rasilalta). Tässä se, että Helena suuntaa tuskaansa (ja muutakin) yleisölle, tuntuu vievän pohjaa jännitteeltä Aarnen ja Helenan välillä. So. asialta. Muitakin yksittäisiä on, ja epäilemättä tulee vielä mieleen. Esimerkiksi kohtauksen "Harharetki" (14) lähtökuva meren rannalla tuntuu tarpeettoman levolliselta.
6) VISUAALINEN TOTEUTUS / NÄYTTÄMÖKUVA TOIMII, JOSKIN AUKKOJA ON. Samoin puvustus. Lavastuksen suhteen ne aukot ovat kakkosnäytöksen takalavasteiden käyttö (harsot?), merenrantamaiseman (kivet) toteutus, kaappi sekä monet tarpeistoon liittyvät kysymykset (tyyppiä tulisiko toinen pöytälamppu vai ei).
7) LAPSEN MENETTÄMISEN KIPU EI TUNNU VIELÄ TARPEEKSI TODELTA / VOIMALLISELTA. Tämä palaute tuli paristakin suusta, ja allekirjoitan sen. Tämä liittyy sekä ohjaajantyöhön, koko sakin näyttelijäntyöhön että yksittäisiin kohtauksiin (ykkösen 14-15 ja kakkosen vitonen, muun muassa), sitä kouraisua on varaa rakentaa hurjemmaksi. En hae raskautta tai painostavuutta, vaan oikeaa suhdetta kepeyden ja pohjattoman epätoivon välille.
Lapsen poissaolo (ja kaikki sen aiheuttamat tunteet) ovat läsnä koko esityksen, jokaisessa Aarnen ja Helenan välisessä hetkessä, tavalla tai toisella. Tätä koitan itsekin vielä käsittää, sen ajatuksen nahkoihin uida.
8) ENSIMMÄISEN NÄYTÖKSEN LOPUN TOTEUTUS. Ydintuskasta väliajalle, siinä on jotain rajua. Kaipaako sitä lohdun / armon elementtiä jo tuonne vai vesittääkö se kakkosta?
Tähän kohtaan liittyy myös Soilen esiintuoma huoli siitä, että Sylvin valokuvan rooli tarinassa jää hiukan hämäräksi.
9) KEPEYDEN / LEIKKISYYDEN ja SYVÄKUROTUSTEN VUOROPUHELU. DRAIVI JA RAUHA. Koko esitystä saa jäntevöittää.
10) ÄÄNET HYVÄLLÄ POHJALLA, MUTTA LEVÄLLÄÄN. Perusambienssi toimii. Palaute poukkoilevaa: joidenkin mielestä maisema on välillä tarpeettoman synkkä, joku kaipasi tyylitellympää merta. Volanyanssejakin mietittävä jo. Tän ääressä jatketaan vielä Harrin kanssa toukokuussa.
11) VAISTO SANOO, ETTEI ANNUKKAA TARVITA. Lainaan tässä kohtaa Hernettä, joka tiivistää asian hyvin.
"Ymmärrän hyvin sen armon ja lohdutuksen tarpeen, jonka Satu toi esille. Mutta olisiko se kuitenkaan se keino, että Annukka toisi sen mukanaan? Tuntuu myös, että sillä olisi melkoinen jännitettä purkava vaikutus. Ja sitten tuntuu myös siltä, että "haamu" ei oikein sovi kuvioon, jossa aikatasot ja muistin ja unohduksen aiheuttamat assosiaatiot muodostavat maagisen ilmapiirin. Haamu on vain jotenkin liikaa siinä! Annukka on vahvimmin läsnä nimenomaan olemalla poissa, ja Aarnen ja Helenan välisenä jännitteenä. Anteeksi saadaan jos saadaan, ja anteeksi annetaan jos annetaan. Sellaista se on elämässä. Hienosti tämä näkyy siinä kohdassa, kun Aarne lopulta pyytää anteeksi ja Helena toistaa hänen sanojaan. Se on hienoimpia kohtia koko tarinassa!"
Sen sijaan Annukan ääni tuntuu hyvinkin mahdolliselta.
12) Jne.
Palaan vielä. Tämä blogi ei lähde katkolle treenitauon myötä, mutta tahti harvenee.
149 päivää harjoitusten alkuun.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
torstai 18. huhtikuuta 2013
Vauhdista
Eka läpäri takana. Huh ja puh. Hyvin kulki. Parikymmentä katsojaa, yllättäviä naurunremakoita, liikuttuneita reaktioita ja huomioita kuten
"Tilankäyttö tuntui ahtaalta"
ja
"Loistavaa näyttelijäntyötä, hyvät ambienssit, ykkönen hitusen pitkä, liikaa Schubertia, ja se harso, oon lumoissani"
ja
"Tiettyä raskassoutuisuutta työstettävä"
ja
"Muistakaa varata vessoihin riittävästi nenäliinoja".
Päässä suhisee mukavasti. Illalla ei tahtonut uni tulla silmiin. Ennen nukahtamista päässä virtasi mm. purun tarvetta (tämä keväisen harjoituskauden päättävä seinä tulee niin äkkiä vastaan), kiitollisuutta, peruukkiproblematiikkaa, Aarnen ja Helenan ikään liittyviä kysymyksiä, merenrantamaiseman visualisointipähkinöitä, esteettistä hapuilua ja pussikaljoittelufantasioita.
Satu on tullut kaupunkiin. Rasila. Ajoitus ei voisi olla parempi.
Huomenna Katoavan maan 28. ja kevään viimeinen harjoitus.
"Tilankäyttö tuntui ahtaalta"
ja
"Loistavaa näyttelijäntyötä, hyvät ambienssit, ykkönen hitusen pitkä, liikaa Schubertia, ja se harso, oon lumoissani"
ja
"Tiettyä raskassoutuisuutta työstettävä"
ja
"Muistakaa varata vessoihin riittävästi nenäliinoja".
Päässä suhisee mukavasti. Illalla ei tahtonut uni tulla silmiin. Ennen nukahtamista päässä virtasi mm. purun tarvetta (tämä keväisen harjoituskauden päättävä seinä tulee niin äkkiä vastaan), kiitollisuutta, peruukkiproblematiikkaa, Aarnen ja Helenan ikään liittyviä kysymyksiä, merenrantamaiseman visualisointipähkinöitä, esteettistä hapuilua ja pussikaljoittelufantasioita.
Satu on tullut kaupunkiin. Rasila. Ajoitus ei voisi olla parempi.
Huomenna Katoavan maan 28. ja kevään viimeinen harjoitus.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Läpimenopäivä
Hyvät naiset ja pojat, kyllä kulkee! Ensimmäisen näytöksen kertausharjoitukset onnellisesti takana, mitä nyt loppusuoraa, sukanvetoa ja alun kontaktittomuutta jäi palanen tuumattavaksi tälle aamulle. Läpimenot lähestyvät, ja se saattelee porukkaa mainioon vireeseen. Siellä on vielä suttua ja rytmiongelmaa, ajoittaista laahausta ja taaperrusta, vähän sinnepäin ohjattuja kohtauksia ja muuta työstettävää. Mutta yhtä lailla vangitsevia hetkiä. Hengitys ja sen pidättely oli jo eilen jaettua.
Näyttelijän teatteria. Kajaanin Teatterin tämän hetken kysytyin esitys, helmikuussa ensi-iltansa saanut Kiviä taskussa, on sitä. Mutta Katoava maa on myös. Olen ilahtunut ja innoissani siitä, kuinka paneutuvaa ja antautuvaa työtä koko nelikko tässä tekee. Suunta on täsmälleen sitä, mitä sen tuleekin.
Tahti tihenee näihin viimeisiin harjoituksiin. Tänään aloitetaan aamu Tarjan kanssa kampaus- ja maskeeraushommilla, pidetään äänipuolen palaveria ja sitten muutama kohtaus ykköseltä ja kakkosen läpäri. Iltapäiväbreikin jälkeen ensimmäinen läpimeno.
Näyttelijän teatteria. Kajaanin Teatterin tämän hetken kysytyin esitys, helmikuussa ensi-iltansa saanut Kiviä taskussa, on sitä. Mutta Katoava maa on myös. Olen ilahtunut ja innoissani siitä, kuinka paneutuvaa ja antautuvaa työtä koko nelikko tässä tekee. Suunta on täsmälleen sitä, mitä sen tuleekin.
Tahti tihenee näihin viimeisiin harjoituksiin. Tänään aloitetaan aamu Tarjan kanssa kampaus- ja maskeeraushommilla, pidetään äänipuolen palaveria ja sitten muutama kohtaus ykköseltä ja kakkosen läpäri. Iltapäiväbreikin jälkeen ensimmäinen läpimeno.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
Aamuiset
Toinen näytös rapsakasti plakkarissa noin viikon harjoittelulla. Eilen jyystettiin näytöksen loppua, mentiin koko kakkonen läpi ja palattiin vielä sen alkuvaiheisiin. Tahti on ollut siinä määrin tiivis, että jo muutaman päivän harjoittelemattomuus jonkin kohtauksen suhteen näkyy unohteluna ja hapuilevana ilmaisuna. Kohtaukset eivät ole vielä kovin syvällä lihasmuistissa. Sen eteen tässä tehdään vasta töitä.
47 minuuttia. Se on 5-7 liikaa.
Mutta jo näkee, että osuu ja kouraisee. Ja se on pirun hienoa.
Ääntä ja äänisuunnittelua jää jo odottamaan monessa kohtaa. Muistoihin ja niiden kerroksiin mennään tässä äänen kautta, sen rooli on tavanomaistakin isompi, ja duuni äänisuunnittelunkin suhteen on vielä kovin levällään. Huolissaan ei tarvitse olla, mutta ihan tästä, mihin keväällä sen suhteen jäämme, emme voi syksyllä aloittaa: muuten on kyyti kylmää.
Tänä aamuna huonosti nukutun yön jumit, rästisälää Genellä ja kohta harjoituksiin. Palataan ensimmäiseen näytökseen, kahlataan koko ykkösen materiaali kahdessa harjoituksessa läpi.
47 minuuttia. Se on 5-7 liikaa.
Mutta jo näkee, että osuu ja kouraisee. Ja se on pirun hienoa.
Ääntä ja äänisuunnittelua jää jo odottamaan monessa kohtaa. Muistoihin ja niiden kerroksiin mennään tässä äänen kautta, sen rooli on tavanomaistakin isompi, ja duuni äänisuunnittelunkin suhteen on vielä kovin levällään. Huolissaan ei tarvitse olla, mutta ihan tästä, mihin keväällä sen suhteen jäämme, emme voi syksyllä aloittaa: muuten on kyyti kylmää.
Tänä aamuna huonosti nukutun yön jumit, rästisälää Genellä ja kohta harjoituksiin. Palataan ensimmäiseen näytökseen, kahlataan koko ykkösen materiaali kahdessa harjoituksessa läpi.
perjantai 12. huhtikuuta 2013
Ja näin
viisi ja puoli tuntia myöhemmin kirjailijan ajattelema kohtausharjoitus tuntuukin perustelluimmalta. (Vai tuntuuko? Mihinhän tämä vielä ennen lokakuun kahdettatoista muotoutuu...)
Tänään harjoittelimme kakkosen viimeisiä kohtauksia vielä toisistaan irrallisina palasina. Niiden myötä koko esitysteksti on nyt käyty läpi, asemoitu ja ajateltu alustavasti alusta maaliin. Ensi viikko on pidempien kuljetusten, läpimenojen, syventämisen.
Tietyllä tapaa harjoitteleminen vasta alkaa tästä pisteestä. Pisteestä, jossa teksti on hanskassa ja pohjat tehty. Aika usein omissa tekeleissä tämä piste paikantuu vasta pari päivää ensi-illan alle. Tämä johtuu jo omasta metodista, jossa tekstiä ja kokonaisuutta kirjoitetaan ja työstetään prosessivetoisesti loppuun saakka. Valmiin tekstin kanssa operoiminen on siinä mielessä kevyempää ja nopeammin tulostuvaa kuin mihin on tullut totuttua. Mutta kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä tämäkin työtapa vaatii harjoittelun suhteen.
Hyvät on kutinat, meiningit, tunnelmat! Koko jengi on iloisesti ja tunnollisesti asian äärellä, sisältä käsin oikeita ratoja ja reittejä etsimässä. Itselle, kaverille ja ennen kaikkea esitykselle.
Jännää ja arvoituksellista, sopivassa suhteessa. Ei valittamisen sanaa.
Tänään harjoittelimme kakkosen viimeisiä kohtauksia vielä toisistaan irrallisina palasina. Niiden myötä koko esitysteksti on nyt käyty läpi, asemoitu ja ajateltu alustavasti alusta maaliin. Ensi viikko on pidempien kuljetusten, läpimenojen, syventämisen.
Tietyllä tapaa harjoitteleminen vasta alkaa tästä pisteestä. Pisteestä, jossa teksti on hanskassa ja pohjat tehty. Aika usein omissa tekeleissä tämä piste paikantuu vasta pari päivää ensi-illan alle. Tämä johtuu jo omasta metodista, jossa tekstiä ja kokonaisuutta kirjoitetaan ja työstetään prosessivetoisesti loppuun saakka. Valmiin tekstin kanssa operoiminen on siinä mielessä kevyempää ja nopeammin tulostuvaa kuin mihin on tullut totuttua. Mutta kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä tämäkin työtapa vaatii harjoittelun suhteen.
Hyvät on kutinat, meiningit, tunnelmat! Koko jengi on iloisesti ja tunnollisesti asian äärellä, sisältä käsin oikeita ratoja ja reittejä etsimässä. Itselle, kaverille ja ennen kaikkea esitykselle.
Jännää ja arvoituksellista, sopivassa suhteessa. Ei valittamisen sanaa.
Loppujen äärellä
Kakkosnäytös saatu hyvään vauhtiin tällä viikolla. Neljä harjoitusta, joista tänään viimeinen. Kolme viimeistä kohtausta työn alla: maanantaille jää vielä purtavaa, semminkin kun esityksen lopetus kovasti mietityttää meitä.
Katoavan maan käsikirjoitukseen on kirjoitettu tavallaan monta loppua. Tarina päätellään nuorten osalta jysähtävästi, kun taas vanhojen suhteen voi puhua pikemminkin koko toisen näytöksen lävistävästä hiipumisesta ja luopumisesta. Tuntuu tärkeältä näyttää alzheimerin viimeiset vaiheet, kulkea Helenan ja Aarnen matka askel kerrallaan loppuun. Samalla kiehtoo ajatus viimeisestä kohtauksesta kohottavana, tunnevoimaisena ja niitä siten nostattavana, väkevänä pisteenä. Saattaa olla, että kohtausjärjestystäkin joutuu siten vielä muuttamaan.
Molempien näytösten loppujen suhteen - ja tämä sopii tietysti muutenkin pirtaan, kun harjoituskausi keväänkin jälkeen on vasta puolimatkassa - on tullut myös oloja jonkin tärkeän puuttumisen suhteen. Se "tärkeä" saattaa olla Annukka. Tarinaan on nimittäin kirjoitettu pieni mutta merkittävä lapsirooli, 7-vuotias Annukka-tyttö, jonka sysäsimme harjoituskauden alkaessa tietoisesti sivuun kevään ajaksi, jotta voisimme rauhassa tuumata, miten tuon lapsen läsnäolon esityksessä parhaiten ratkaisisi. Vaikka lapsiroolin kirjoittaisi pois esityksestä so. toteuttaisi toisin, Annukan läsnäolo (ja poissaolo) on toteutettava tavalla tai toisella: äänen, valojen, varjojen tai muun ilmaisun keinoin.
Ei mitään valmista vielä tämän suhteen.
Mutta ensi viikon läpimenot antanevat suuntaa. Maanantai menee vielä toisen näytöksen vesissä. Tiistaina peruutellaan ykköselle, jonka kertaus jäi kovin keskeneräiseksi. Keskiviikkoiltana porhalletaan ensimmäistä ja perjantaiaamuna jälkimmäistä läpimenoa kohti. Sitten se on kevään osalta siinä.
Katoavan maan käsikirjoitukseen on kirjoitettu tavallaan monta loppua. Tarina päätellään nuorten osalta jysähtävästi, kun taas vanhojen suhteen voi puhua pikemminkin koko toisen näytöksen lävistävästä hiipumisesta ja luopumisesta. Tuntuu tärkeältä näyttää alzheimerin viimeiset vaiheet, kulkea Helenan ja Aarnen matka askel kerrallaan loppuun. Samalla kiehtoo ajatus viimeisestä kohtauksesta kohottavana, tunnevoimaisena ja niitä siten nostattavana, väkevänä pisteenä. Saattaa olla, että kohtausjärjestystäkin joutuu siten vielä muuttamaan.
Molempien näytösten loppujen suhteen - ja tämä sopii tietysti muutenkin pirtaan, kun harjoituskausi keväänkin jälkeen on vasta puolimatkassa - on tullut myös oloja jonkin tärkeän puuttumisen suhteen. Se "tärkeä" saattaa olla Annukka. Tarinaan on nimittäin kirjoitettu pieni mutta merkittävä lapsirooli, 7-vuotias Annukka-tyttö, jonka sysäsimme harjoituskauden alkaessa tietoisesti sivuun kevään ajaksi, jotta voisimme rauhassa tuumata, miten tuon lapsen läsnäolon esityksessä parhaiten ratkaisisi. Vaikka lapsiroolin kirjoittaisi pois esityksestä so. toteuttaisi toisin, Annukan läsnäolo (ja poissaolo) on toteutettava tavalla tai toisella: äänen, valojen, varjojen tai muun ilmaisun keinoin.
Ei mitään valmista vielä tämän suhteen.
Mutta ensi viikon läpimenot antanevat suuntaa. Maanantai menee vielä toisen näytöksen vesissä. Tiistaina peruutellaan ykköselle, jonka kertaus jäi kovin keskeneräiseksi. Keskiviikkoiltana porhalletaan ensimmäistä ja perjantaiaamuna jälkimmäistä läpimenoa kohti. Sitten se on kevään osalta siinä.
torstai 11. huhtikuuta 2013
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Lauantaiboogie
Tänään jätettiin ensimmäiselle jäähyväiset. Viikoksi. Käytiin Jannen, Katin, Petjan, Pikin, Minnan ja Tiinan kanssa Vanhan Helenan ja Aarnen neljää ensimmäistä läpi Sissilinnassa. Hiottiin, työstettiin rytmiä, käänteitä, suhteita. Hyvä, verkkainen päivä. Näitä hitaita käyntejä tarvitaan. Ne usein jäävät paitsioon jo alkumetrien jälkeen: ensimmäiset ajatukset, mielikuvat ja asemoinnit tahtovat muuntua lopullisiksi tahtomattaan, kun ajasta on pula ja pidempien läpiperkuiden tarve yhtä välttämätön.
60 harjoitusta - tämä keskiarvo lienee Kajaanin Teatterin ohessa monelle muullekin talolle tuttu - riittää. Mutta se pitää myös rivakassa liikkeessä ja saa janoamaan lisää.
Poraudu hetkeen. Tarkenna. Pysähdy. Keskeytä. Ole valpas suhteessa oloihisi. Älä jätä sanomatta. Fokusoi yksityiskohtiin. Riko rytmi. Etsi tauot, hiljaisuudet. Kuuntele. Äläkä koskaan tyydy vähään.
Kas siinä imperatiiviä niin näyttelijän kuin ohjaajan omaksuttavaksi. Prosessissa kuin prosessissa.
Nyt viikonloppu. Alkuviikko teatterilla hurahtaa Marcus Grothin kanssa. Jännän äärellä hyö siinäkin, otaksun. Keskiviikkona toisen näytöksen kirkkaisiin vesiin.
60 harjoitusta - tämä keskiarvo lienee Kajaanin Teatterin ohessa monelle muullekin talolle tuttu - riittää. Mutta se pitää myös rivakassa liikkeessä ja saa janoamaan lisää.
Poraudu hetkeen. Tarkenna. Pysähdy. Keskeytä. Ole valpas suhteessa oloihisi. Älä jätä sanomatta. Fokusoi yksityiskohtiin. Riko rytmi. Etsi tauot, hiljaisuudet. Kuuntele. Äläkä koskaan tyydy vähään.
Kas siinä imperatiiviä niin näyttelijän kuin ohjaajan omaksuttavaksi. Prosessissa kuin prosessissa.
Nyt viikonloppu. Alkuviikko teatterilla hurahtaa Marcus Grothin kanssa. Jännän äärellä hyö siinäkin, otaksun. Keskiviikkona toisen näytöksen kirkkaisiin vesiin.
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Pientä pintaköhää
Jos tämä on se vastoinkäymisten viikko, niin aika kevyttä hankausta on.
Hankausta kuitenkin. Patu oli viikon aloituksen muksuaan kotona hoitamassa ja huomisen myös. Minä olen potenut jonkinasteista influenssaa pääsiäisestä lähtien, mutta sinnitellyt treeneihin. Toissayö oli horkkaa ja tiheäunisin miesmuistiin - onneksi aamu oli treeneistä vapaa. Pikilläkin kone on yskinyt pääsiäisenjälkeisiä pöpöjä.
Siinä ohessa ja sivussa on tehty töitä ekan näytöksen lopun kanssa ja hyvällä sykkeellä. Viimeinen kohtaus elää ehkä eniten - siitä uupuu a) intensiteettiä, b) yllättäviä ratkaisuja ja/tai c) Annukka. Porukan tatsi ja työmoraali kuitenkin mainiolla tasolla. Se sieltä hiipii.
Sairastelut muuttavat aikatauluja ja hidastavat hommaa, mutta onneksi näitä viimeisiä harjoitusviikkoja(kaan) ei ole hirmu kireälle jengalle aikataulutettu. Ehtiä pitäisi, jos pahoja takapakkeja ei ilmaannu.
Eilen hyvä iltasessio ykkösen jälkipuoliskon eli kohtausten 8-15 parissa. Aika liikkuu -jaksolle löytyi vihdoin myös muoto - se soljuu vahvasti Helenan muistojen maisemissa ja tajunnantilan muutosten sisällä, muistojen ruumiillistumien kavalkadina. Huomenna syvennytään viikon päätteeksi vanhan Helenan ja Aarnen kohtauksiin koko ekan näytöksen osalta.
Ensimmäinen kolmannes harjoituskaudesta takana.
Hankausta kuitenkin. Patu oli viikon aloituksen muksuaan kotona hoitamassa ja huomisen myös. Minä olen potenut jonkinasteista influenssaa pääsiäisestä lähtien, mutta sinnitellyt treeneihin. Toissayö oli horkkaa ja tiheäunisin miesmuistiin - onneksi aamu oli treeneistä vapaa. Pikilläkin kone on yskinyt pääsiäisenjälkeisiä pöpöjä.
Siinä ohessa ja sivussa on tehty töitä ekan näytöksen lopun kanssa ja hyvällä sykkeellä. Viimeinen kohtaus elää ehkä eniten - siitä uupuu a) intensiteettiä, b) yllättäviä ratkaisuja ja/tai c) Annukka. Porukan tatsi ja työmoraali kuitenkin mainiolla tasolla. Se sieltä hiipii.
Sairastelut muuttavat aikatauluja ja hidastavat hommaa, mutta onneksi näitä viimeisiä harjoitusviikkoja(kaan) ei ole hirmu kireälle jengalle aikataulutettu. Ehtiä pitäisi, jos pahoja takapakkeja ei ilmaannu.
Eilen hyvä iltasessio ykkösen jälkipuoliskon eli kohtausten 8-15 parissa. Aika liikkuu -jaksolle löytyi vihdoin myös muoto - se soljuu vahvasti Helenan muistojen maisemissa ja tajunnantilan muutosten sisällä, muistojen ruumiillistumien kavalkadina. Huomenna syvennytään viikon päätteeksi vanhan Helenan ja Aarnen kohtauksiin koko ekan näytöksen osalta.
Ensimmäinen kolmannes harjoituskaudesta takana.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Keskeltä viikkoa ja muutakin
Treeniviikko lähtenyt käyntiin ekan näytöksen viimeisillä kohtauksilla ja hieman lomanjälkeisellä verkkaisuudella. Ykkönen kuitenkin käyty vielä kovin liikkuvaa ja elävää kohtausta 13 lukuun ottamatta, ja edessä pari päivää kertausta ja kehittelyä koko näytöksen suhteen. Huomenna treenataan Karkkipäivän lavasteissa, lauantai Sissilinnassa.
Välillä tuntuu vaikealta löytää ja määritellä kohtauksille se piste, jossa voi todeta toistaiseksi tehdyn ja nähdyn toistaiseksi riittävän. Kun harjoituskausi jakautuu kahtia ja ensi-iltaan on huimasti aikaa, harjoitteluun tulee luonnostaan tiettyä rentoutta ja leppoisuutta. Samaan aikaan on tietoinen siitä, etteivät Katoavan maan harjoitusmäärät ole normaalia prosessia kummempia: tahdin on oltava tiivis. Mieli kiihdyttää "valmista", ehyttä kohti, ja pyytää samaan aikaan jättämään asioille, ihmisille ja kohtauksille (enemmän, paljon) tilaa ja ilmaa. Silleen jättäminen, muhitteleminen, kypsytteleminen, tauottelu, ajan antaminen. Jokainen mielekäs prosessi (ja prosessin sisäiset prosessit) kysyy ja vaatii näitä. Se on pitkälti luottamuskysymys; todeta, että suunta on oikea, mutta luonnos karkea, tekemisen taso hyvää, mutta keskeneräistä. Luottaa siihen, mikä on tulemisen tilassa.
Välillä tuntuu vaikealta löytää ja määritellä kohtauksille se piste, jossa voi todeta toistaiseksi tehdyn ja nähdyn toistaiseksi riittävän. Kun harjoituskausi jakautuu kahtia ja ensi-iltaan on huimasti aikaa, harjoitteluun tulee luonnostaan tiettyä rentoutta ja leppoisuutta. Samaan aikaan on tietoinen siitä, etteivät Katoavan maan harjoitusmäärät ole normaalia prosessia kummempia: tahdin on oltava tiivis. Mieli kiihdyttää "valmista", ehyttä kohti, ja pyytää samaan aikaan jättämään asioille, ihmisille ja kohtauksille (enemmän, paljon) tilaa ja ilmaa. Silleen jättäminen, muhitteleminen, kypsytteleminen, tauottelu, ajan antaminen. Jokainen mielekäs prosessi (ja prosessin sisäiset prosessit) kysyy ja vaatii näitä. Se on pitkälti luottamuskysymys; todeta, että suunta on oikea, mutta luonnos karkea, tekemisen taso hyvää, mutta keskeneräistä. Luottaa siihen, mikä on tulemisen tilassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)