Keikka Marian kartanossa takana, samoin syyskuvan otto nyljetyllä pellolla (perästä kuuluu). Marian kartano oli mitä odottaa sopi: alun kolmattakymmentä hoitokodin asukasta ja me kahdeksan änkeytyneenä pieneen ryijyin ja flyygelein koristeltuun juhlasaliin, reipas puolitoista tuntia laulua yhdessä ja kahvit päälle. Moni muisti meidät. Yhtä moni tuntui unohtelevan, mitä äsken oli laulettu. Eräs kritisoi tiuhaan hoilailumme ajoittaisia säröääniä ja muuan toinen tivasi useaan otteeseen, missä kaupungissa nyt ollaan. Ilo oli molemminpuolinen ja jo kyseltiin, että koskas seuraavan kerran.
Illalla mentiin ykkösen alkua, kohtauksia 1-4, näyttelijöiden, Ollin, Pikin ja Harrin kanssa. Hitaan, perusteellisen työstön ja jurnutuksen aikaa. Porukka tekee työtä hyvällä asenteella, heti ollaan keskittyneesti jutun päällä eikä energiaa juurikaan kulu muistelemiseen. Muistan kiittää siitä liian harvoin, keskityn harjoitustilanteessa vain siihen mikä ei toimi, missä on vielä kehittämistä, korjaamista, ja soimaan itseäni tästä. Olisi syytä aika ajoin sanoa: on helppo vaatia, kun tietää että teistä lähtee miltei mitä tahansa. Ammattitaitoisia, motivoituneita, karismaattisia esiintyjiä kaikki neljä - paljon enempää ei ohjaaja voi toivoa.
Kelpo lähtö siis. Tänään ja huomenna pelkät aamupäivätreenit Elviksen iltaesitysten takia. Tänään kohtauksia 5-9 ja huomenna 10-13 ennen viikonloppubreikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti