Eletään Kajaanin Teatterin syksyn ensimmäistä ensi-iltaviikkoa. Liekeissä! -musikaali saa ensiesityksensä lauantaina. Hybriksen, hypetyksen, loppukirin ja yleisen kirmailun vuoksi tämä viikko on hyvä viikko poistieltäpysymiseen.
Minä elän jo ensi viikkoa, monella tapaa. Katoavan maan alkava harjoituskausi hiipii tasaisin väliajoin mieleen. Etenen verkkaan: taltiointi katsottu neljästi ja vielä kerran aion sen tsekkailla ennen ensi tiistain ensimmäistä kokoontumista. Vaikka muutama ratkaisematon asia hieman huolettaa, tuntuu hyvältä antaa asioille, ideoille, kypsymiselle aikaa. Puhumattakaan siitä, että se merkittävin matka tämänkin produktion suhteen tapahtuu jossain ihan muualla kuin minun päässäni: yhteisessä harjoitustilanteessa.
Käytämme yhden päivän muisteluun. Ensimmäisenä treenipäivänä katsotaan ja puhutaan kevään taltiointi läpi, luetaan teksti ja "lihasmuistellaan" ensimmäinen näytös läpi. Toisena päivänä mennään käymään hoitokoti Marian kartanossa laulukeikalla ja saman päivän iltana aloitetaan varsinainen työstö. Viikko on torso, vain viisi harjoitusta akselilla ti-to. Ensimmäinen läpikahluu on toisen harjoitusviikon päätteeksi. Harjoitusrakenne on ainakin omassa mielessäni kirkas.
Siitä, tästä se lähtee.
Semiuunituoreessa Teatteri&Tanssi-lehdessä poimitaan Katoava maa yhdeksi syksyn "jutuista". Käykäähän tsekkaamassa lehti, esimerkiksi sen takia, että se on pienilevikkinen, pienielintilainen ja köyhä, mutta tuikitärkeä, paneutuva, monipuolinen ja jatkuvasti tasoaan nostava lehti.
Taiteesta, teatterista ei koskaan kirjoiteta liikaa. Saati liikaa hyvää ja hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti