Kävin eilen tsekkaamassa Liekeissä!-musikaalin viimeisen pääharjoituksen. Jäipä hyvä ja sulava mieli!

Minulla on tällainen, tiivistetysti ilmaistuna, musikaalikriittinen historia. Siihen liittyy sekä nuoren klopin taideangstista ähinää että perustellumpaa argumentointia. Lajityyppiin liittyy paljon kaupantekoa, laskelmointia, halpatuotantoajattelua, perseensämyymistä ja muuta arveluttavaa. Mutta osataan sitä täysin toisinkin: ja tähän on valtavan suuri ilo ennakkoluulojensa suosta aika ajoin havahtua! Kajaanin Teatterin Elvis-musikaali on tiiviin työn tulos, hiottu ja hauskalla tavalla rosoinen, mahtavasti soiva ja upealta näyttävä kokonaisuus. Koko ensemble tekee komeaa ja ennen kaikkea yhtenäistä työtä - juttu haisee siltä että sitä on ollut nastaa tehdä. Nuoret loistavat avustajista pääroolien esittäjiin, muttei talon kaartikaan jää pekkaa pahemmaksi. Suurimmat vau-elämykset koin musiikin toteutuksen, puvustuksen ja kokonaissoinnin suhteen, mutta kyllä ohjaajaakin pitää kiitellä - hallittua, pilke silmäkulmassa luotua työtä!

Kajaanin Teatterille tämä ponnistus ja onnistuminen on iso asia. Juttu vetää satavarmasti kuin häkä, ja suo siten työrauhaa meille tulevien ensi-iltojen parissa puurtavillekin. Ylipäätään syksyn ohjelmisto huokuu kiitettävää erilaisuutta - produktiot tukevat toisiaan nimenomaan omalla ominaislaadullaan ja -hajullaan. Ollaan irtauduttu samojen sameiden vesien, aiheiden ja estetiikkojen suosta. Siltä ainakin nyt tuntuu.

Monipuolisuus on päivän sana. Tähän pirtaan on riemullista hypätä.