Kuvaus


Satu Rasila - Eino Saari

KATOAVA MAA

Mieluummin poltat tuolin kuin puhut.

Katoava maa on huikea draama Alzheimerista, muistista ja unohduksesta.

Millaisia valintoja ihminen tekee tiedostaessaan elämän rajallisuuden? Rakentuuko rakkaus muistin varaan? Voiko sellaista rakastaa, jota ei muista eikä siten edes tunnista? Entä mikä merkitys on unohduksella, kun me kuitenkin muistimme toisemme kerran?

Katoava maa on erään avioliiton tarina. Se on tarina vaimosta, joka sairastuu Alzheimerin tautiin ja miehestä, joka saattaa vaimonsa kuolemaan. Tarina erään avioliiton yhteisistä muistoista, jotka puolisot muistavat kumpikin omalla tavallaan. Tarina rakkaudesta, joka kestää, toivoo, kärsii, ja on lopulta suurin.

Katoava maa sijoittuu erään avioliiton muistoihin ja makuuhuoneisiin 1960-luvun alusta tähän päivään. Helena on 68-vuotias, vastikään Alzheimer-diagnoosin saanut nainen ja Aarne, 73, hänen aviomiehensä. Helenan sairastuminen nostaa pintaan heidän liki viisikymmenvuotiaan avioliittonsa kipeimmät muistot ja huikaisevimmat onnenhetket: elämän koko eletyssä ja elämättä jätetyssä kirjossaan.

Tämä on meidän avioliittomme puolittamattomin kysymys. Se jonka sisällä ei ole enää muuta. Oletko sinä ollut minulle rehellinen?

Katoava maa on tiheä, hauska ja koskettava draama, jonka lävistävät vaikenemisen teema ja muistin autioituminen. Se on teatteria meille, jotka yhä muistamme.

Mitä minä muistan, kun muistan sinut? Muistan lumisateen, itseni ikkunassa, sinut lumisateessa seisomassa, hymyillen. Muistan lumen tuoksun takissasi hetkeä myöhemmin. Lumen tuoksun, valon tuoksun. Märkä sarka poskeani vasten. Vuodet kuluvat. Lumisade tihenee. Palaan ikkunan taakse, sinä sateeseen. Hahmosi katoaa putoavaan lumeen.

Katoava maa on uusi kotimainen kantaesitys. Ensi-ilta 12.10.2013 Kajaanin kaupunginteatterissa, Teatteritalon näyttämöllä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti