14. takana, kelpo veto noin 110 katsojalle. Pikin - joka näki esityksen ekaa kertaa ensi-illan jälkeen - mukaan tekniseltä mutta varmalta tuntunut ykkönen ja sulattanut kakkonen. Aitan Eeva kiitteli esitystä myös kirkkaaksi, satuttavaksi ja huikaisevaksi. Itekin diggailin, hymiö. Pitkästä aikaa tämän äärellä ja sama vanha juhlan tuntu tässä. Hoitavaa, hoitavaa, hoitavaa on olla Katoavan maan äärellä! Uskoisin, että sitä se on myös - ajoittaisesta työhönpuutumisesta huolimatta - näyttelijöillekin. (Voi kun ne vielä kovin avoimen kuuloiset keikat järjestyisivät...)
Meillä piti olla myös dokumenttiohjaaja Markku Heikkisen alustama yleisökeskustelu, mutta kukaan (!!) yleisöstä ei jäänyt keskustelemaan. No, torstai-ilta eli arki, myöhä ja mahdollisimman paska keli, vettä, liukkautta ja kurasohjoa, synkimpään vuodenaikaan. Tästä voi vetää vain johtopäätökset, että jatkossa näitä kannattaa järjestää pelkästään päiväesitysten yhteydessä ja/tai ennen esitystä. Helmikuulle voisikin viritellä paneelikeskustelua jonkun vedon alle: Markkukin innostui mahdollisuudesta. Siis tähtäimiä siirtäen...
Ensi viikon torstaina 19.12. vuoden viimeinen Katoava maa. Päivänäytös klo 14. Ja sitten joulu ja juhla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti