"Luulen, että jos joutuisin elämään vain tässä ajassa ja tästä ajasta, menettäisin elämänhaluni ja kykyni luoda. Jos ihmiskunnalta riistettäisiin muisti, siltä riistettäisiin samalla kaikki sen harvat hyveet: kyky tuntea empatiaa, kyky ymmärtää uhrin merkitys, sekä hengellinen luovuus ja suvaitsevaisuus, jolle Euroopan henkinen vauraus pohjimmiltaan perustuu ja jonka se on vaarassa kieltää ja kadottaa."
"Taiteessa intuitio on tiedon korvike. Sitä voi kutsua myös aavistukseksi oikeasta tiestä. Näyttelijä voi aloittaa roolinsa työstämisen faktoista, jotka hän esittämästään henkilöstä tietää. Mutta ihminen ei kuitenkaan koostu faktoista, vaan suurin osa tunteistamme ja ajatuksistamme ovat kätkettyjä. (...) En ole koskaan uskonut ihmisen psykologiseen pilkkomiseen. Olemme paljon laajempia, avarampia ja kirkkaampia kuin psykologia antaa ymmärtää. Lisäksi meissä on suttuja, töhryjä ja ristiriitaisuuksia, jotka luovat sameutta ja hämäryyttä olemukseemme. (...) näyttelijän ei kannata huolehtia, voiko roolihenkilö toimia tuolla tai tällä tavalla. Roolihenkilö voi toimia ja käyttäytyä kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla. Ennalta arvaatavat ihmiset tekevät ennalta arvaamattomia tekoja. (...) Siitä syntyy huumori ja ihmisen syvin traagisuus. "
"Yeats on kirjoittanut: "Jokainen ihminen kantaa sisässään näkyä, seikkailua, kuvaa, joka on hänen salaisen elämänsä symboli. Ja tämä symboli, jos hän pohtii sitä, johdattaa hänen sieluaan." Meillä suomalaisilla on sanonta: Sielu lepää. "Oli niin kaunis maisema, että oikein sielu lepäsi", saatetaan sanoa. (...) Oli kysymys sitten luonnon maisemasta tai taiteellisesta elämyksestä, hän on päässyt yhteyteen tuon sisällään kantamansa näyn tai symbolin kanssa."
"Kun jokin taideteos on lumonnut meidät, alamme kantaa sitä mukanamme. Koemme sen jollakin tavalla omaksemme. Joskus se voi olla vain lause kirjasta tai kohtaus elokuvasta tai yksittäinen kuva. Nämä fragmentit avaavat meille näköaloja. Ne kertovat meille jotakin itsestämme. Ja koska niin käy saman taideteoksen ääressä monille, tulee taiteesta jotakin sellaista, minkä äärellä ihmiset ymmärtävät toisiaan syvimmällä inhimillisellä tasolla. Siksi taiteen tulisi pyrkiä aina totuuteen."
"Tarkovskin elokuvissa se (luonto) on aina kuin yksi näyttelijöistä - ei ainoastaan tausta tapahtumille, vaan elävä, tarkasti havainnoitu ja esille tuotu elementti."
(Hannu-Pekka Björkman: Kadonneet askeleet / Valkoista valoa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti