Repaleinen työviikko takana. Mieli malttamaton ja odottavainen, jos kohta ennakkotyötäkin olisi vielä vaikka muille jakaa. Oli tuottis, käytiin paperinivaskaa läpi ja tsekkailtiin keitä tuotannossa luuraa ja puuhaa. Markun, Pikin ja Tiinan kanssa ollaan pyöritelty edelleen tilaratkaisua eespäin ja eri suuntiin, ja niiden jäljiltä perusratkaisutkin elävät yhä.
Visuaaliset haasteet tiivistyvät Helenan mielen autioitumisen ympärille. Mitä mielelle, psyykelle tapahtuu muistin pettäessä ja alzheimerin edistyessä? Millaisena muistisairas kokee mielensä ja ympäristönsä muutokset? Miten kuvata visuaalisesti ja tilallisesti tätä tapahtumista ja sen puutetta?
Rasila on kirjoittanut tekstiin hienon kuljetuksen tilan muuttumisesta asteittain kohti valkoista, siis simultaanisti Helenan sairauden edetessä ja kiinnekohtien vähentyessä. Tuon "valkoisuuden", tunnistamattoman tilan, ohessa sisältöä tukevia lavastusratkaisuja on karkeasti ainakin kaksi: esineiden, huonekalujen yms. tilallisten elementtien peittäminen sekä niiden katoaminen, ts. tila-avaruuden asteittainen tyhjentäminen. Vaihtoehdot ovat mahdollisia ja mielekkäitä myös rinnakkain. Pelkkä värinvaihdos tekstiilien yms. suhteen ei tunnu riittävältä kuvaamaan tätä sumun laskeutumista, haihtumista, maan katoamista mielen jalkojen alta...
Mielenkiintoisten kysymysten äärellä siis! Niiden ohessa olen pohtinut harjoittelemisen arkikäytäntöjä ja sitä, millaisia metodeja hyödyntää prosessin edetessä. Esitys harjoitetaan pitkällä aikavälillä, mutta harjoituksia on, ainakin omaan makuuni, niukasti, mikä kysyy tiettyä ekonomisuutta ja intensiteettiä suhteessa prosessirakenteeseen ja aikataulutukseen. Niistä lisää tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti