Katoava maa alkaa saada esityksen hahmon.
Eilen toinen pääharjoitus, koeyleisönä joku aikuisenoloinen, nelikymmenpäinen työporukka, jonka alkuperää en ihan tavoittanut. Veto oli kovin erilainen kuin tiistaina: ehyt, tasaisen varma, vahva, esityksenomainen. Katsojien reaktiot tuntuivat myös kovin toisilta: hyvin keskittyneiltä, tarkkaavaisilta, vähemmän purskahtelevilta. Kenraalinomainen ilta kaiken kaikkiaan.
Prosessi on ilahduttavasti vaiheessa, jossa sen viimeisiin ratkaisuihin liittyy puintia, kritiikkiä ja viimeisten uudelleenarviointien tarvetta samaan aikaan kun näyttelijät ja muu työryhmä yltyvät paikoin kiivaastikin puolustamaan ratkaisujaan, ajatuksiaan, kuljetuksiaan. Eilen päädyimme vielä muuttamaan Helenan lopun maisemaa, voimistamaan nuoren Helenan tunnepurkausta ekan näytöksen loppupuolella, kyseenalaistamaan nuoren Aarnen sormuskuljetusta ja palauttamaan sen lopulta Patun ehdottamille raiteille, fiksaamaan toisen näytöksen viimeistä ääni- ja valomaisemaa jne. Toiston määrä näkyi vedossa lauseiden loppujen nieleskelynä, mikä lienee hyvä tiedostaa. Pientä hienosäätöä muuten.
Tänään harjoituskauden loppurituaalin kimppuun. Illalla viimeinen pääharjoitus ja huomenna päivällä täpötäysi ennakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti