perjantai 29. marraskuuta 2013

Näyttelijät ovat lakanneet

lähettämästä minulle viestejä siitä, miten esitykset menivät. Joko tässä ollaan käyty lopullisen tarpeettomiksi tai sitten on rutinisoitumista liikenteessä suhteessa esitykseen. Ei siis hajua, miten eilinen (kahdestoista?) esitys meni, kun en paikalle muissa työkiireissä päässyt. 175-180 katsojaa, kuulin muualta. Ja onneksi on katsojia, jotka kommentoivat, kuten eilenkin tämä

Se oli kaikilta osin hyvin todenmukainen esitys. Mä olen elänyt tuota tautia vuodesta 2002 lähtien ja mulla on vielä pari vuotta jäljellä äidin kanssa. Ja lähes varmasti sairastun siihen itse. Koin sen niin omana elämänä että ei mun olisi pitänyt mennä. Mun mielestä se oli huippusuoritus realistisuudessaan. Hienoa et teit aiheesta jutun varsinkin niille jotka ei sitä vielä elä. 

Tän vuoden puolella jäljellä kolme torstaivetoa 5.-19.12. Niissä nähdään!

2 kommenttia:

  1. Esitys kulki niinkuin oli harjoiteltu, kulisseihin kuulosti tosi hyvälle, meillä Satun kanssa kokemus, että nyanssivaihteluja versus edellisiin, varsinkin tuolikohtauksessa oli uutta virtausta. Kehtokohtaukseen paukkasin hieman liian aikaisin lavalle, joten koko kohtaus vesittyi, oma kokemukseni. Loppukohtaus ei anna vieläkään rauhaa tehdä teknisesti, liikuttaa. Kaiken kaikkiaan ehyt kokonainen veto. Anteeksi, Eino. Ei ole tarkoitus jättää sinua ulkopuoliseksi. Terveisin, Patu

    VastaaPoista
  2. Kiitos Patu! Ei täällä kuule loukkaannuttu olla, sinne päinkään! Mielelläni vain olen poissaolevanakin kuulolla. Torstaina nähdään! PUS. e

    VastaaPoista