tiistai 26. marraskuuta 2013

Palautetta

Lämmin kiitos esityksestä! Hyvin kirjoitettu ja kaunis teksti, jonka olitte toteuttaneet ilmavasti ja rakkaudella. Näyttelijät tekivät tasaisen varmaa työtä, huikeita ja huokoisia hetkiä oli paljon: vanhan Aarnen ja vanhan Helenan surun ja kaipuun hetket sängyllä, Helenan pelkonsa paljastamisen hetket, muistoissaan harhaileva dementiapotilas toisen näytöksen alussa, nuoret siinä rajussa tuolikohtauksessa ja myöhemmin lopullisen eron partaalla, Aarnen yritys pyytää anteeksi sinä syntymäpäivänä... Unet ja harhat, muistin käsittely: niin totta ja tätä päivää monelle. Pidin myös lavastuksesta (erityisesti toisessa näytöksessä) ja äänimaailmasta, paljon! Sieltä se ilmavuuskin kai tuli...  Vaikka aiheet ovat raskaita, katsomossa oli miellyttävä olla ja tarina pusersi otteessaan kotimatkalle asti. Kiitos!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti