Neljäs, viides ja kuudes Katoavan maan esitys takana, kaikki vuorokauden sisään pe-la. Ekassa noin 160, tokassa noin 130, kolmannessa noin 90 katsojaa. Ihan ok siis. Näin vain ensimmäisen kun kotona unikoulua ja kipeilyä lasten kanssa. Hyvä veto, ehkä hivenen lämmitysesityksen fiilistä mutta vain hivenen. Näkee, että juttu rupeaa solahtamaan entistä rennompaan suuntaan, säilyttäen silti intensiteettinsä.
Esityksen jälkeen eka yleisökeskustelu, jonka alusti Kirsi Törmi. Kirsi otti näkökulmakseen vaikeiden tunteiden jakamisen pitkässä parisuhteessa, erityisesti surun, pohtien miten tunteidensa ja haavoittuvuutensa kanssa uskaltaisi olla ihmissuhteissaan läsnä, auki, tosi. Keskusteluun jäi kolmisenkymmentä katsoja-osallistujaa. Aika varovainen ja rauhallinen, tiiviisti ilmaiseva ja poukkoilevasti kommentoiva keskustelu oli - ei oikein lähtenyt vuolaasti virtaamaan mihinkään suuntaan tai aiheeseen, mutta hyvä näinkin. Jokainen yleisökeskusteluistamme rakentuu varmasti omannäköiseksi kokonaisuudekseen.
Tokasta vedosta Katilta viestiä, että ehkä parasta Katoavaa ikinä. Esitys ja sen moottorit ovat mainiossa vedossa, joten mikäs on nautiskellessa! Nyt vajaan kahden viikon esitystauko ennen seuraavia (9.11.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti