Ohessa pientä koontia tähän mennessä tulleesta, varsinaisten kritiikkien ulkopuolisesta, omiin korviini kantautuneesta kirjallisesta palautteesta (sähköposti, fb, viestit):
Kajaanin kaupunginteatterissa nähtiin juuri ensi-illassa Satu Rasilan käsikirjoittama ja Eino Saaren ohjaama Katoava maa, joka kuvaa kypsästi ja syvällä hehkulla muistamisen ja vaikenemisen haastavaa aihetta. Miten intensiivistä työtä Ensembleltä; Häikäisevän hyvä Katriina Hänninen ja upeat Janne Kinnunen, Satu Lipponen ja Mika Silvennoinen! Kajaanissa on vahva teatterisyksy.
Vaikuttava esitys tuo Saaren Einon ohjaama Katoava Maa, jonka juuri ensi-illassa katsoin. Tulee niin lähelle kun meillä jokaiselle lienee suvussa tai lähipiirissä muistisairaita ja oma kohtalokin mietityttää. Ei mikään pikkujoulunäytelmä, mutta niin hyvin tehty ettei pitkästytä. Jokainen neljästä näyttelijästä osaa, mutta Helenan rooli oli kuin tehty Hännisen Katille. Kaunis lopetus ja yleisö taputtii seisaaltaan.
Eilen tarjoutuneen yhtäkkisen mahdollisuuden hyödyntäneenä, pääsin katsomaan Katoava maa- ensi-iltaa.(Kiitos naapurin rouvien) Nyt on silmät turvoksissa, ei nimittäin meinannu tulla tunnekouhuista ja itkusta loppua kotonakaan.
Upeaa ensembletyötä! Näyttelijät, ääni, visuaalinen toteutus, koko kattaus. Ehdottomasti parhaita esityksiä, mitä olen Kajaanin teatterissa 2000-luvulla nähnyt. Kiitos!
Katoava maan parasta antia oli teoksen esteettisyys ja elokuvallisuus. Huikean kauniita hetkiä, jotka on sommiteltu näyttämölle herkästi ja tarkasti. Tasapainoinen kokonaisuus kaiken kaikkiaan.
Kiitos esityksestä. Me sitten istuttiin esityksen jälkeen tunti tuolla pihalla kylmässä, alkuun ihan hiljaa vaan ja siitä se jotenkin lähti, koko tähänastisen purkaminen. Isot vyöryt, itkettiin ja puhuttiin vaan. Miten tästä nyt voisi kiittää..? Oli tärkeä ja tosi pakahduttava kokemus, ja antoi myös voimia. Suuri työ!
Kiitos esityksestä. Takariviin ei ihan tuntunut yhtä hyvältä kuin silloin pääharjoituksessa, mutta aisti kyllä että lähemmäs kolisee. (Vaikea on tuo Kajaanin teatterin tila.) Katia ja Jannea varmaan on jo paljon kiitelty, mutta mä olin eniten fiiliksissä Satun ja Patun työstä: hemmetin tarkkaa ja ajateltua näyttelemistä. Hienoa porukkaa sulla kaikki tyynni!
Kiitos vielä Eino. Vaimokin tykkäsi, että parasta Kajaanissa sen Krogeruksen parhaan jutun jälkeen, mikä se oli? Kuin ensimmäistä päivää? Täytyy melkein tulla syksymmällä uudestaan...
Pidin paljon esityksen visuaalisesta toteutuksesta ja äänistä. Ne antoivat tilaa ja aikaa, rauhaa katsoa. Puvustus tuki ajallista kuljetusta hienosti. Katsomossa oli helppo hengittää ja tilaa tuntea ja se on tärkeää. Terveiset koko työryhmälle!
No oli se vähän pitkä se kakkonen, mutta olipahan aikaa ajatella koko sitä ykköstä.
Kiitos esityksestä. Hieno teksti, liikuttava. Ison duunin ootte tehneet. Selvästi yhteinen juttu, joka löytää varmasti laajemmankin yleisön suosion. Verratonta pertsaa, tykkään!
Piti lähteä kun ei jotenkin pystynyt sanomaan mitään. Kiitos.
Kiitos älyttömästi esityksestä! Aivan kaikille. Yksikään esitys ei ole koskaan koskettanut noin.
Kiitos esityksestä! Hieno teksti, hyvä ohjaus ja ilmava toteutus. Kantaa ja kannattelee katsojaansakin ja sitten iskee kun sitä ei odota, oikeissa kohdissa. Lohdullista ja kipeää. Itkettävää ja puhdistavaa. Täällä taas vetistellään, armon maisemissa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti