Vajaa 21 tuntia Katoavan maan ensi-iltaan.
Päiväennakko takana, selkeä, vahva ja hyvärytminen veto täpötäydelle katsomolle (pääsi seisomaan!) keskeisintä kohderyhmää, näin rajallisesti ajateltuna: senioreita Kainuun Muistiyhdistyksestä, teatterin tukiyhdistyksestä ja parista muusta porukasta. Hyvin hengittivät jutun mukana. Sen jälkeen ensimmäinen yleisökeskustelu, johon odottavista busseista, olemattomasta ennakkotiedotuksesta ja luojaties mistä johtuen jäi vain vajaa kolmekymmentä katsojaa, prosessia purkaen, nähtyä kiittäen ja kommentoiden. Tekstiä ihasteltiin laajalti. Muistisairauden vaiheiden kuvaaminen niin materiaalin kuin toteutuksen tasolla sai suitsutusta varsinkin alan ammattilaisilta. Näyttelijöitä taputeltiin roolitöistään, puvustuksen ajankuvallista kuljetusta kiitettiin, kiertueelle kehotettiin, nuoria tämänkin esityksen katsomoon kollektiivisesti loitsuttiin. Keskustelun jälkeen lyhyt sisäinen purku, kolme-neljä korjausta ja katseet lauantaita kohti.
Pieni suuri onnettomuus oli myös lähellä lämppien aikana, kun Kati löi jalkansa pahannäköisesti näyttämökorokkeeseen. Kivulla ja mustelmilla selvittiin, kiitos ripeiden jääpussien ja sattuman. Pikkuisen erikorkuinen korotus tai rajumpi vauhti ja jotakin olisi murtunut.
Sisällä hyökyy lämmin aalto yhdessä taitettua matkaa ja koko Katoavaa maata kohtaan. Aaltoilua tämän kanssa - pari tuntia sitten oli pelkkää pakahdusta, nyt jo vähän helpottaa, hetkeksi. En tiedä olisinko tehnyt mitään toisin. Esityksessä on omiin, olkoonkin jo sumun läpi katsoviin, silmiini kovin vähän mitään korjattavaa. Lentoa ja elämää teos toki saanee vielä esityskertojensa myötä. Rentoutta.
Matkasta tuli rakkaampi kuin uskoin, esityksestä niin hieno kuin toivoin. Ja enemmänkin.
Mutta että ensi-ilta. Juuri nyt olen aika hämmentynyt tästä. Liki kymmenen kuukauden katkonainen matka saa lakipisteensä. Aika on käsillä, yhtäkkiä. Työryhmästä huokuu voimaa ja huumoria, nälkääkin. Esitys on valmis astumaan maailmaan, ottamaan katsojansa syleillen vastaan.
On juhlan aika. Olkoon ilta ikimuistoinen ja kirkas, rakkautta, rauhaa ja yllätyksellisyyttä täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti