viisi ja puoli tuntia myöhemmin kirjailijan ajattelema kohtausharjoitus tuntuukin perustelluimmalta. (Vai tuntuuko? Mihinhän tämä vielä ennen lokakuun kahdettatoista muotoutuu...)
Tänään harjoittelimme kakkosen viimeisiä kohtauksia vielä toisistaan irrallisina palasina. Niiden myötä koko esitysteksti on nyt käyty läpi, asemoitu ja ajateltu alustavasti alusta maaliin. Ensi viikko on pidempien kuljetusten, läpimenojen, syventämisen.
Tietyllä tapaa harjoitteleminen vasta alkaa tästä pisteestä. Pisteestä, jossa teksti on hanskassa ja pohjat tehty. Aika usein omissa tekeleissä tämä piste paikantuu vasta pari päivää ensi-illan alle. Tämä johtuu jo omasta metodista, jossa tekstiä ja kokonaisuutta kirjoitetaan ja työstetään prosessivetoisesti loppuun saakka. Valmiin tekstin kanssa operoiminen on siinä mielessä kevyempää ja nopeammin tulostuvaa kuin mihin on tullut totuttua. Mutta kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä tämäkin työtapa vaatii harjoittelun suhteen.
Hyvät on kutinat, meiningit, tunnelmat! Koko jengi on iloisesti ja tunnollisesti asian äärellä, sisältä käsin oikeita ratoja ja reittejä etsimässä. Itselle, kaverille ja ennen kaikkea esitykselle.
Jännää ja arvoituksellista, sopivassa suhteessa. Ei valittamisen sanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti