Kakkosnäytös saatu hyvään vauhtiin tällä viikolla. Neljä harjoitusta, joista tänään viimeinen. Kolme viimeistä kohtausta työn alla: maanantaille jää vielä purtavaa, semminkin kun esityksen lopetus kovasti mietityttää meitä.
Katoavan maan käsikirjoitukseen on kirjoitettu tavallaan monta loppua. Tarina päätellään nuorten osalta jysähtävästi, kun taas vanhojen suhteen voi puhua pikemminkin koko toisen näytöksen lävistävästä hiipumisesta ja luopumisesta. Tuntuu tärkeältä näyttää alzheimerin viimeiset vaiheet, kulkea Helenan ja Aarnen matka askel kerrallaan loppuun. Samalla kiehtoo ajatus viimeisestä kohtauksesta kohottavana, tunnevoimaisena ja niitä siten nostattavana, väkevänä pisteenä. Saattaa olla, että kohtausjärjestystäkin joutuu siten vielä muuttamaan.
Molempien näytösten loppujen suhteen - ja tämä sopii tietysti muutenkin pirtaan, kun harjoituskausi keväänkin jälkeen on vasta puolimatkassa - on tullut myös oloja jonkin tärkeän puuttumisen suhteen. Se "tärkeä" saattaa olla Annukka. Tarinaan on nimittäin kirjoitettu pieni mutta merkittävä lapsirooli, 7-vuotias Annukka-tyttö, jonka sysäsimme harjoituskauden alkaessa tietoisesti sivuun kevään ajaksi, jotta voisimme rauhassa tuumata, miten tuon lapsen läsnäolon esityksessä parhaiten ratkaisisi. Vaikka lapsiroolin kirjoittaisi pois esityksestä so. toteuttaisi toisin, Annukan läsnäolo (ja poissaolo) on toteutettava tavalla tai toisella: äänen, valojen, varjojen tai muun ilmaisun keinoin.
Ei mitään valmista vielä tämän suhteen.
Mutta ensi viikon läpimenot antanevat suuntaa. Maanantai menee vielä toisen näytöksen vesissä. Tiistaina peruutellaan ykköselle, jonka kertaus jäi kovin keskeneräiseksi. Keskiviikkoiltana porhalletaan ensimmäistä ja perjantaiaamuna jälkimmäistä läpimenoa kohti. Sitten se on kevään osalta siinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti