Treeniviikko lähtenyt käyntiin ekan näytöksen viimeisillä kohtauksilla ja hieman lomanjälkeisellä verkkaisuudella. Ykkönen kuitenkin käyty vielä kovin liikkuvaa ja elävää kohtausta 13 lukuun ottamatta, ja edessä pari päivää kertausta ja kehittelyä koko näytöksen suhteen. Huomenna treenataan Karkkipäivän lavasteissa, lauantai Sissilinnassa.
Välillä tuntuu vaikealta löytää ja määritellä kohtauksille se piste, jossa voi todeta toistaiseksi tehdyn ja nähdyn toistaiseksi riittävän. Kun harjoituskausi jakautuu kahtia ja ensi-iltaan on huimasti aikaa, harjoitteluun tulee luonnostaan tiettyä rentoutta ja leppoisuutta. Samaan aikaan on tietoinen siitä, etteivät Katoavan maan harjoitusmäärät ole normaalia prosessia kummempia: tahdin on oltava tiivis. Mieli kiihdyttää "valmista", ehyttä kohti, ja pyytää samaan aikaan jättämään asioille, ihmisille ja kohtauksille (enemmän, paljon) tilaa ja ilmaa. Silleen jättäminen, muhitteleminen, kypsytteleminen, tauottelu, ajan antaminen. Jokainen mielekäs prosessi (ja prosessin sisäiset prosessit) kysyy ja vaatii näitä. Se on pitkälti luottamuskysymys; todeta, että suunta on oikea, mutta luonnos karkea, tekemisen taso hyvää, mutta keskeneräistä. Luottaa siihen, mikä on tulemisen tilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti